Tänään mä menin Puuhiksella ilman satulaa. Se on noin 145cm poniruuna. Aluks me mentiin käyntiä ja ravia pikkumaneesissa (se on yksäripuolella oleva maneesi). Oltiin seuraajohtajaa leikkiä. Aluks Mustikka oli osaston ekana, mutta ei siitä tullu oikeen mitään. Sit me vaihettiin Saara-hevonen johtajaks, mutta sekin alko potkii maata ynm. Lopulta Tekno johdatti porukkaa. Mentiin ympyrää ravissa, mutta se oli hieman hidasta, sillä Mustikka ja Saara päättivät pysähdellä ja potkia. Lopulta maneesi oli vapaana ja menimme sinne. Aloitimme verryttelyn ravissa ja käynnissä, kun olimme hetken verrytelleet, niin laukkasimme pitkät sivut. Alku alkoi hyvin, mut sit Puuhis innostu ja mentii kunnon pukkilaukkaa ympäri maneesia. Makasin yhdessä vaiheessa kaulalla, jolloin Puuhis hiljensi vauhtia, mutta kun oli melkein päässyt pystyyn niin se veti pään alas ja lähettiin uudestaan pukkilaukkaa! En saanut oikein tuntumaa, koska en ollut mennyt sillä moneen kuukauteen. Lopulta se sit onnistu ja pääsin laukkaamaan kaksi kierrosta täydellistä laukkaa.
Sit me mentiin laukkaan mutamäki, mutta kun opettaja kysy uudestaan että haluunko laukata sen ylös, en oikeen hallunnut, koska se keksii ihan mitä vaan! No sit mut talutettiin vähän alkuun, mut sit Puuhis oikas kahden tarhan välistä. Menin toisen kerran ravissa ja se nosti sellasen kiitopukkilaukan, että ei siinä kunnolla ees pysyny pidin kinni ihan mistä vaan, mutta se vaan vei. Ylämäkeä kohti se hiljens vauhtia ja vein se pikku laitsalle syömään ruohoa Nakin kaa. Lopulta muutkin ponit tuli syömään ruohoa. Lähdettiin maastoon ja siellä tuli ongelmia aivan kamalasti. E¤nsin Mustikka ei suostunut kävellä, koska vieressä oli niin tuoreaa ruohoa, että pelkästään ajatus veti sitä puoleensa. Poukkoilimme aivan kauheasti. Sit kävi sellanen juttu, että Puuhis pelästy ja se oli melkein keskellä autotietä. Auto tuli takaa ja sitä se nyt pelästy kauheesti. Se meinas pukittaa autoa päin ja säikähdin täpöllä! Sit me jatkettiin matkaa ja me mentiin laitumelle ruokkii poneja. Ponit söi mahan täydellä! Sit tuli kaks koiraa ja ne oli niin hurjia Puuhiksen mielestä, että kuului vaan IHAHAA! Pelästyin vähän, mutta kyllä mä sit totuin pukkeihin mitä se alko tehä. .
Lähettiin kohti tallia ja loppu sujui mielestäni hyvin, kunnes se näki puussa jotain niin ihanaa, et sen oli pakko saada se mut ei se tietenkään ylettäny siihen ja sit piti ottaa vähän järeemmät keinot käyttöön, ni sit se nous takajajaloilleen, tosin vaan puolisenttiä tai sentin, et ei onneks paljon, mutta se tuntui ehkä 5cm.
 |
| Tässä on meijän ratsastusseuran sivuilta otettu kuva Puuhiksesta! |
